torstai 21. huhtikuuta 2016

Tunnen itseni arvottomaksi


Tuo tunne vie mukanaan. Se valtaa mielen pala palalta ja tuntuu ettei ylös pääse. Ei näe valoa missään, eikä kukaan ymmärrä. Täysin toisen ihmisen tunteita ei voi ymmärtääkään, koska ei ole tuo ihminen. Voi vain olla tukena, olla läsnä ja yrittää helpottaa toisen pahaa oloa puhumalla asioista. Mikä tuon tunteen aiheuttaa.

Nykyään meidän ympärillämme on paljon mediaa joka tuo joka tuutista ulos kauneutta, hienoja vaatteita, upeita koteja, upeita reissuja, pitää olla jotakin että olet jotakin. Pieni ihminen omana itsenään jää jalkoihin. 

Mutta se on tärkeintä. Juuri olla oma itsensä. Onko väliä jos vaatteet ovat vanhoja, jos olet sinut itsesi kanssa. Onko väliä että et ole koskaan ollut lentokoneessa tai kotisi on lähinnä pieni huone jossa on sänky ja pöytä, ei ole mitään väliä kun sinulla itselläsi on hyvä olla.

Uskon että monikin tuntee jossain vaiheessa olevansa ei mitään, arvoton ja alakuloinen muiden vaatimuksiin itsestä. Itsekin koin sitä nuorena, sillä tulin köyhästä kodista. Mutta kodista jossa oli se mitä tarvitsin kasvaakseni itsenäiseksi ja selviytyjäksi. Voi sanoa että se kokemus jota itselläni on ollut, ei ole ollut aina kaunista mutta voin sanoa että ymmärrän!

Tuon talon sanoma, se on jo vanha, ränsistynytkin, ei siellä voi enää asua. Mutta sillä on tarina. Siellä on asunut joskus joku, rakentanut sen itse, hoitanaut sitä. Ollut siellä iloinenkin. Surullinen, murheissaan, väsynyt ja ehkä arvoton. Tuo talo on arvoton nykyään, mutta sen muistot ei ole, eikä se mitä se on kantanut sisällään.

Se mitä itsellä on, mikä itse on, on kaikista arvokkainta mitä meillä on. Ei ne vaatteet tai uusi hieno kännykkä. Ei edes komea talo. Niitä ulkoisia asioita kun ei ole, jää vain yksi, eli itse. Ja vain se merkitsee jotakin.

Ei siis kukaan ole arvoton vaikka se tunne veisikin mukanaan. Jokaisella on tarina, jokainen on osa tarinaa.

Kun itse olin aikoinaan nuorten kanssa tekemisessä, ikävissäkin merkeissä. Tämä en ole mitään , olen arvoton oli monen ongelma. Se sama ongelma on aikuisissa, vanhuksissa. Mistä se tulee?  Se tulee ympäriltämme. Sillä pieni vauva kun tulee maailmaan ei hänellä vielä ole tästä tietoa, mutta hän saa sen tiedon, oppii sen. Ikävä kyllä. Ellei se ympäristö ole sellainen joka kannustaa ja tukee olemaan oma itse.

Nämä kirjoitukseni tulevat kokemuksestani, ammattini kautta. En kirjoita hienoja artikkeleita asioista. En edes osaa. Kirjoitan heille joilla on joku jolla on ongelma, sillä on myös auttajia, kuuntelijoita, tukijoita. Jos kirjoitukseni tavoittaa ihmisen joka kokee olevansa arvoton, olen iloinen jos tästä kirjoituksestani olisi hyötyä.

On hyvä sanoa itselleen aika ajoin..."olen arvokas sellaisena kuin olen" !


2 kommenttia:

  1. Nimenomaan. Kaikki ovat arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat.
    Harva edes ymmärtää, että mainosten ja kansikuvien mallit ovat mainostajien ihannekuvia. Langan laihoja ja menestyviä illuusioita ja harhoja. Kuvankäsittelyllä kaunistettuja- Pitäisi muistaa, että ulkonäkö on kuori ja tärkeää on vain se, mitä on kuoren alla. Kenenkään elämä ei ole turha. Pitäisi nauttia elämästään ja keräillä muistoa. Toivottavasti ihania ja hyviä. Huonoista kannattaa ottaa oppia. Elämää kannattaa rakastaa koko sydämestään, koska se on meille annettu lahja.

    VastaaPoista